Työtehtävät ovat olleet monipuolisia, enkä ole katunut päätöstä kurkistaa työelämään jo tässä vaiheessa. Tällä hetkellä painiskelen eniten Building Forumin ja Oma Yrityksen kanssa, BF:ssä valtaosa tuottajan tehtävistä onkin minun vastuulla. Seminaariohjelman luominen, viestintämateriaalien teko ja rekisterien kokoaminen ovat arkipäivää. Rakennusalasta olen oppinut yhtä sun toista alkuvuoden aikana: takana on jo kaksi tapahtumaa ja toiset kaksi vielä tulossa.
Yritän kuitenkin käydä joskus harvoin koulullakin töiden ohella. Oikeastaan teen nyt keväällä vain yleisen aate- ja kulttuurihistorian kurssin, muut kurssisuoritukset ovat enemmän ja vähemmän hyväksilukuja. Aate- ja kulttuurihistoriaan palatakseni, yksi osa kurssia on esseen kirjoittaminen aiheesta X. Koska teema voi olla lähes mitä tahansa, ajattelin itse kirjoittaa kenkämuodista eri aikakausina ja siitä, mitä kenkämuoti kertoo sen ajan yhteiskunnasta. Ensin ajattelin pohtia joukkoviestinnän kehitystä ja sen roolia yhteiskunnan murroksissa, mutta tuo aihe on niin laaja, että 10 sivuun mahdotonta upottaa.
Aloin tuossa sitten pohtia, että mitähän minun kenkäni mahtavat kertoa minusta ja maailman tilasta. Siniset bootsini ovat ainakin persoonalliset ja kertovat siten ehkä erottautumisen tarpeesta. Toisaalta minulla on monia peruskenkiä ja sitten taas mummilta saadut "lumikengät", jotka ovat mukavat mutta kaikkea muuta kuin muodikkaat. I am what I am, those shoes say. Who cares. Taidan olla hipimpi kuin mitä luulinkaan (jjjuu, kulttuurihörhö bisnesmaailmassa, siltä välillä tuntuu töissä).
Tai sitten vain omapäinen: muutama vuosi sitten ostin ne molemmat kengät, joiden välillä piti ensin valita, koska siskon mielestä kummatkin olivat kamalat. Nykyään sisko itseasiassa käyttää niitä toisia kamalia kenkiä, vaikka ovat jo hajoamispisteessä. Ympäri käydään,...
